Ääneen sanottu ajatus
Ajattelen — olen siis olemassa. Ilman ajatuksia ei syntyisi hyviä liikeideoita tai ylivertaisia tuotteita. Hehkulamppu on varmasti energiamaailman tunnetuin ajattelutyön tulos. Hyvän idean lisäksi hehkulamppu pärjäsi markkinoilla yli 130 vuotta. Pärjäisi varmaan vieläkin, ellei Euroopan unioni olisi kieltänyt hehkulamppujen myyntiä vajaat kymmenen vuotta sitten.
Maailma olisi kovin erilainen, jos hehkulampun keksijä Thomas Alva Edison olisi 1800-luvun lopulla tyytynyt paukuttelemaan henkseleitään ainoastaan parhaille nörttikavereilleen. Ehkä maailma olisi valaistunut päreillä tai öljyllä nykyistä pidempään. Samalla aika monen sähköyhtiön perustaminen olisi siirtynyt hamaan tulevaisuuteen.
Ajattelu on kuitenkin vasta alku. Ajatus olisi osattava ja haluttava sanoa myös ääneen. Tämän jälkeen muutkin voivat haltioitua siitä. “Äiti tule parvekkeelle, täällä huutaa Thomas” — ja äitihän tuli ja samalla koko maailma tuli tietoiseksi siitä, että nyt niitä hehkulamppuja olisi saatavilla — ja jopa sähköä kyytipojaksi.
Viestintä kertoo muutoksen suunnan
Viestintä näytti Edisonille muutoksen suunnan — ja niin se näyttää vieläkin. Viestintä ja sen isoveli maine ovat yrityksen tärkeintä pääomaa. Maine on yrityksen arvon mittari ja viestintä osoittaa sen ympäröivälle maailmalle. Ilman viestintää kukaan ei edes tietäisi, että hehkulampun kaltaisia asioita voi olla olemassa.
Tästä huolimatta moni teknisillä toimialoilla työskentelevä yrittää pysyä mahdollisimman kaukana kaikesta mediahömpästä. Media on hömppää, koska niiden tekijät eivät erota energiaa tehosta eivätkä edes halua erottaa niitä. Toimittajat vääristelevät ja sosiaalinen media sotkee kaiken — parempi siis pitää näppinsä erossa moisesta sopasta, jotta sormenpäät eivät kärähdä. Entä jos yritykseen hankittaisiin laatikollinen kuumuutta kestäviä hanskoja?
Ydin piilee aidossa ymmärryksessä
Villakoiran ydin onkin äkätä pelin henki. Jokaisessa pelissä on omat sääntönsä, jotka on tunnettava. Muuten kiekon laukoo vain omaan maaliin. Olisi osattava huutaa sutena sutten joukossa, mutta mieluiten kovempaa kuin muut — ja muistaa samalla, että tyhjät tynnyrit kolisevat kuitenkin eniten.
Viestinnän sielukkuuden kivijalka on aito ymmärrys. Minun olisi ymmärrettävä, että en saa itseäni ymmärretyksi, jos en sano mitään. Tämän jälkeen olen jo lähes voittanut kisan. Nyt voin ryhtyä miettimään, millä tavalla energiasta ja tehosta kehitetään sellainen tarina, jonka joku muukin ymmärtäisi.
Minkälainen olisi hyvä tarinan kertoja? Tässä tapauksessa sellainen, joka ymmärtää energian ja tehon eron, mutta osaa kertoa sen tavalla, jonka maailmaa ottaa omakseen. Tiskiharjoista tarinoita nikkaroiva ei ehkä ole paras valinta. Etsintätyö on kuitenkin helpompaa sen jälkeen, kun oivaltaa saman kuin kissa: “kuka se kissan hännän nostaa, jos ei kissa itse”.
Petri Sallinen
PS. Kirjoittaja on Energiauutisten toimituspäällikkö. Takana 30 vuotta tarinoita energiateollisuuden palveluksessa ja rokkia vapaa-aikana.