Vaikka koronapandemia on muuttanut monen yhtiön tapaa kehittää osaamistaan ja lisännyt etäopiskelua merkittävästi, liittyy virtuaaliseen kouluttautumiseen edelleen joukko erheellisiä uskomuksia ja väärinkäsityksiä. Toiset uskomukset nousevat inhimillisestä taipumuksesta vastustaa muutosta, kuten ”meidän organisaatiossamme on aina toimittu näin” tai vaikkapa ”tällaiseen ei ole varattu budjettia”. Toiset kumpuavat vaillinaisista tiedoista ja tässä kirjoituksessa ajattelin murtaa muutaman tällaisen myytin.
Käytän kirjoituksessani termiä virtuaalikoulutus ja tarkoitan sillä sekä täysin virtuaalista sisältöä (VR, virtual reality), lisätyn todellisuuden sisältöä (AR, augmented reality), 360 videoita (ulkopuolisella sisällöllä rikastettua, navigoitavaa videokuvaa) ja näiden erilaisia yhdistelmiä (XR, extended reality).
Myytti #1: Virtuaalikoulutukset ovat kalliita toteuttaa
Virtuaaliseen sisältöön on mahdollista panostaa lähes kuinka paljon tahansa, mutta oppimisen kannalta optimaaliset ratkaisut ovat usein hinnaltaan hyvinkin kilpailukykyisiä. Esimerkiksi 360-video ja siihen upotetut lisämateriaalit ja tehtävät on usein hyvin tehokas tapa oppimistarkoituksiin.
Myytti #2: Ainakin niiden laajamittainen käyttö on kallista
Virtuaalista sisältöä voi usein hyödyntää tietokoneella tai puhelimella, mutta suurimmat hyödyt saadaan käyttämällä virtuaalilaseja. Näiden lasien hinnat ovat nykyään keskihintaisen puhelimen tasoa. Käytettäessä nk. stand-alone virtuaalilaseja, jotka eivät vaadi toimiakseen tietokonetta tai johtoja, voidaan laseja myös lähettää lokaatiosta toiseen huomattavasti halvemmalla kuin työntekijöitä koulutukseen. Myös uusien koulutusmateriaalien päivittäminen laseihin on mahdollista etäyhteyden avulla.
Myytti #3: Virtuaalimaailmat ovat tarkoitettuja pelaamiseen, eivätkä sovellu vakavasti otettavaan koulutukseen
Virtuaalikoulutusten avulla on mahdollista harjoitella tapahtumia, jotka ovat reaalimaailmassa joko liian harvinaisia tai liian kalliita toteuttaa harjoitusmielessä. Tällaisia ovat esimerkiksi kirurgisten toimenpiteiden opettelu, lentokonesimulaattorit tai vaikkapa onnettomuustilanteiden etukäteisharjoittelu. Työturvallisuuteen liittyvien tapahtumien ja skenaarioiden harjoittelu onkin tyypillinen sovellusalue virtuaalikoulutuksille ja tutkitusti tehokas tapa oppia ja vähentää tapaturmia.
Myytti #4: Virtuaalikouluttautuminen vaatii suuren laitteiston ja tilan
Virtuaalikouluttautuminen stand-alone virtuaalilaseja käyttäen ei vaadi mitään muuta laitteistoa toimiakseen. Tarkoitusta varten ei ole edes välttämätöntä varata erillistä tilaa, vaikka jonkin verran liikkumavaraa käsille onkin hyvä olla.
Myytti #5: Vain harva yhtiö tuottaa ja tarjoaa virtuaalikoulutusta
Virtuaalista sisältöä tuottavia yhtiöitä on jo Suomessakin kymmenittäin. Nämä yhtiöt tarjoavat sekä mallinnusta, kuvausta ja sisältöjen integraatiota olemassa oleviin järjestelmiin tai olemassa olevan sisällön muokkausta virtuaalisesti hyödynnettävään muotoon.
Myös Adato Energia tarjoaa energia-alan yhtiöille apua virtuaalisten koulutusten suunnittelussa ja toteutuksessa yhdessä alan johtavien kumppaniensa kanssa. Kehitämme myös omaa virtuaalista koulutusalustaamme alan yhtiöiden käyttöön. Jos aihe kiinnostaa kerron mielelläni lisää ja esittelen ratkaisuamme virtuaalisten koulutusten jakeluun, hyödyntämiseen ja seurantaan.
Jan Wikström
PS. Kirjoittaja on Adato Energian toimitusjohtaja, joka vapaa-ajallaan harrastaa ja seuraa urheilua väriä tunnustaen.